Yleistä tietoa vipukeihäästä

Vipukeihäs on työkalu, joka käyttää vipuvaikutusta saavuttamaan suuremman heittonopeuden. Se sisältää tukipinnan, jonka avulla käyttäjä voi varastoida energiaa heiton aikana. Yleensä se koostuu kupista ja akselista tai kannuksesta, joka tukee ja työntää perällä olevan heitettävän esineen. Heittoon tarvitaan vain yksi käsi, joka asetetaan mahdollisimman kauas kupista. Ammus heitetään olkavarren ja ranteen liikkeellä ja vipuna toimivat sekä vipukeihäs että heittokäsi.

Vipuvarsi on massaltaan pieni heittokäden jatke, joka pidentää vivun pituutta ja luo samalla mahdollisuuden heittää ammus pidemmälle etäisyydelle, antaen enemmän voimaa heittoon ja suuremman nopeuden.

Nykyään samaa tekniikkaa käyttävät muoviset vipukeihäät, joilla on tarkoitus heittää tennispalloja koirille noudettaviksi.

Vipuvarsi on pitkän matkan ase ja voi helposti saada heitettävän esineen, esimerkiksi keihään, tai tikan, lentämään yli 150 kilometriä tunnissa vauhtia.

Vipukeihään historia

Puisia tikkoja on ollut käytössä vähintään paleoliittisen kauden puolivälistä lähtien. Vipukeihäitä käytettiin myös näiden tikkojen heittämiseen, ja vaikka sillä tikka voitiin saada lentämään yli satoja metrejä, se oli tarkimmillaan alle 20 metrin matkoilla. Homo sapiensin uskotaan olleen vipukeihään keksijä myöhäispaleoliittisella kaudella, noin 30 000 vuotta sitten. Varmimmat todisteet vipukeihään käytöstä löytyivät ranskalaisista luolamaalauksista, jotka ovat 17 000 – 21 000 vuoden takaisia.

Euroopassa vipukeihään täydensi nuoli ja jousi, epipaleoliittisella kaudella. Helpomman käytön lisäksi, jousi tarjosi sen edun, että suurin osa kimmoke-energiasta talletettiin heittoaseeseen, eikä ammukseen. Näin nuolien akselit voivat olla paljon pienemmät, eikä niitä tarvinnut olla niin suuret jousivakiot tai painojakaumat, kuin mitä vipukeihäässä vaadittiin. Tästä seurasi hieman löyhempi piikiven työstäminen, vipukeihäässä tikat oli tehtävä juuri kyseiselle aseelle sopivaksi, ja yksilöiden massat erosivat toisistaan vain muutamalla prosentilla.

Heittokeihästä käytettiin myös Amerikan muinaiskansojen keskuudessa, jossa se pysyi suosiossa huolimatta jousen ja nuolen saapumisesta. Jopa kokonaisia heittokeihäitä on löydetty länsi Yhdysvaltojen kuivilta aluista, joissa muinaiset todisteet eivät ole päässeet maatumaan. Heittokeihästä käytettiin myös Amazonin heimojen keskuudessa, jossa se oli lähinnä apuvälineenä sekä kalastuksessa, että metsästyksessä. Sitä suosittiin jousen ja nuolen ohi, eikä sen käyttö rajoittunut vain ruuanhankintaan. Sitä voitiin käyttää myös taisteluissa tai urheilukilpailuissa.